Jyväskylän Akvaarioseura ry.

AMAZONIN AARRE

Amazonilla, jossa 2/3 maailman makeasta vedestä virtaa, elää muun ohella mitä mielenkiintoisimpia ja näyttävimpiä jättiläismäisiä lapamonneja. Ne ovat epä-kiitollisia, suurikokoisia akvaariohoidokkeja ja niistä on niukasti tietoa. Ame-rikkalaisissa akvaariolehdissä 1990-luvun alussa noussut antennimonni-innostus tuntuu laantuneen. Lapamonnit ovat saavuttaneet suosiota Englannissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa kun taas Suomessa harrastajia on korkeintaan kourallinen.

Antennimonnien (Pimelodidae) heimo jakaantuu neljään alaheimoon: Pimelodinae, johon valtaosa lajeista kuuluu, Sorubininae, Luciopimelodinae ja Calophysinae, joka saattaa olla kokonaan oma heimonsa, sen lajit eivät ole suosittuja akvaariohoidokkeja. Tässä artikkelissa teemme tuttavuutta Sorubininae alaheimon jättiläismäisiin lapamonneihin. 

Lapamonnien (Sorubininae) alaheimoon kuuluvat seuraavat suvut:Platystoma, Pseudo- platystoma, Sorubim, Hemisorubim sekä Brachyplatystoma, jonka lajeja pidettiin aikaisemmin alalajeina, mutta nykyisin Sands sijoittaa suvun lapamonneihin. Kaikki lapamonnit ovat petokaloja ja se asettaa erityisvaatimukset niiden hoidolle. Parhaimmillaan lapamonnit ovat näyttelyaltaissa, mutta toisinaan niitä eksyy myös kotialtaisiin. Nyrkkisääntönä voidaan pitää ettei ainuttakaan lapamonnia kannata hankkia ennen kuin on selvittänyt mikä laji on kyseessä ja kuinka suureksi se kasvaa.

TYRSKYJEN VAELTAJAT

Lapamonnien elinympäristöä ovat voimakkaasti virtaavat, suuret joet ja putoukset sekä sadekauden aikana myös tulvametsät. Lapamonnit vaeltavat ylös ja alas Amazonia sade -sekä kuivankauden vaihteluiden mukaan. Yleensä vaellukset tapahtuvat vastavirtaan, Boliviasta Peruun aina Andeille asti. Sadekauden aikana, jolloin vesi virtaa voimakkaasti ja saattaa nousta useita metrejä sekoittaen erilaisia vesistötyyppejä, ovat kulkureitteinä jokien pääväylät. Lapamonnit ovat sopeutuneet hyvin elämään voimakkaissa tyrskyissä, josta antaa viitteitä niiden pitkä ja virtaviivainen ruumiinmuoto. Nousuveden aikaan lapamonnit eivät ole yksin liikkeellä vaan seuraavat suuria saaliiksi sopivia tetraparvia. Kalojen englanninkielinen nimi "Shovelnose"(= lapiokuono) kuvaa niitä osuvasti. Lapiomainen pää mahdollistaa saaliskalojen pyydystämisen ja nielemisen. Suu sijaitsee yleensä "kuonon" päässä paitsi lapamonnilla (Sorubim lima ).

RUOKAKALAT VIENTIKIELTOON?

Lapamonnit ovat ahnaita petoja ja niiden ravinto on hyvin proteiinipitoista ja hitaasti sulavaa. Luonnossa lapamonnit suojautuvat voimmakkaalta virralta kivien taakse sulattelemaan ruokaansa. Tämä on hyvä muistaa myös akvaariohoidossa järjestämällä kiven tai kannon avulla altaaseen kohta, jossa vedenkierto ei ole voimakaimmillaan. Yleensä ongelma on kuitenkin riittämätön vedenkierto. 
Sadekaudella tulvavesien noustessa metsiin suo se hetken helpotuksen virran kanssa kamppailulle. Nyt lapamonneilla tarjoutuu mahdollisuus levätä päivällä puiden runkojen välissä, saalistaa yöllä kalaa ja veteen eksyneitä pieniä nisäkkäitä, sammakoita ja liskoja. Lapamonnien ruokavalioon kuuluu myös hedelmiä, joita luontoäiti tarjoilee puidensa oksilta. 

Suurilla lapamonneilla ei juurikaan ole luonnollisia vihollisia ellei lukuun oteta ihmistä. Ihmisen toimesta myös lapamonnien luonnollinen elinympäristö on vaarassa tuhoutua. Kotimaassaan lapamonnit ovat ruokakalaa. Vuosikymmeniä jatkunut tehokas kalastus on jo alkanut pienentää saaliiksi saatavien lapamonnien kokoa. Tämän mukaan näyttää siltä, että todellinen uhka lapamonneille on jokin muu kuin akvaarioharrastus. Latinalaisenamerikan maissa on virinnyt keskustelu tulisiko ruoaksi käytettävien kalojen vienti kieltää. Lakia tästä ei toistaiseksi ole tehty. Syynä lienee, että jokainen Amazonilta tuotettu kala kelpaa syötäväksi ja on siis periaatteessa vientikiellon alainen.

LAPAMONNIT JA AKVAARIOHARRASTUS

Aika ajoin akvaariolehtien palstoilla ja keskusteluissa on kyselty onko mielekästä hoitaa näitä jättiläisiä ollenkaan akvaarioissa. Kykenevätkä edes suuret näyttelyaltaat tarjoamaan sopivia olosuhteita? Suomalainen nuori antennimonniharrastus on osoittanut harvojen kykenevän hoitamaan lapamonnejaan muutamaa vuotta pidempään. 

Akvaario ei voi korvata kalojen luonnollista elinympäristöä, vaan on aina enemmän tai vähemmän kompromissien summa, yritys päästä mahdollisimman lähelle kalojen elinympäristön olosuhteita. Lapamonniakvaariossa tärkeä tekijä on tila, mutta se ei yksin takaa mitään mikäli hoito laiminlyödään tai sitä ei hallita.

Lapamonnit tarvitsevat paljon vettä, mieluummin tuhansia kuin satoja litroja Litrojen ohella tärkeitä ovat mitat; altaan tulisi olla vähintään pari metriä pitkä ja metrin leveä. Sands varoittaa harrastajia: "älä koskaan huijaa itseäsi ostamalla lapamonnia liian pieneen altaaseen siinä uskossa, että hankit suuremman altaan monnin kasvettua." On hyvä muistaa, että lapamonnit saattavat suotuisissa olosuhteissa elää vuosikymmeniä. Tehokas vedenvirtaus ja suodatus (kiertovesipumppujen, ulkosuodattimien ja valutussuodattimien yhdistelmä), oikea sisustus (hienohiekka, suuret juurakot ja kivet), reilut säännölliset vedenvaihdot ja tinkimätön asenne saattavat luoda lähtökohdat onnistuneelle lapamonnien hoidolle. 

LAPAMONNIT

SORUBIM

Yksi tunnetuimpia, pienimpiä ja helpoimmin saatavia lajeja on lapamonni (Sorubim lima). Kala esiintyy laajalle levinneenä Amazonasin alueella. Akvaariossa se kasvaa n. 30 senttiseksi ja viihtyy hyvin myös parvessa, jossa se on varsin näyttävä ilmestys. Harvat kotiakvaariot tarjoavat tarpeeksi tilaa suurelle parvelle, mutta kolmen ryhmä saattaa jo onnistua Yksi etu on lapamonnin hidas kasvunopeus; kalan venyttely 30 senttiseksi kestää vuosia. Sorubim lima on luontevin tapa tehdä tuttavuutta lapamonneihin. Sopivaa seuraa ovat suuret ripsimonnit ja- plekot sekä suuret rauhalliset ahvenet. 

Lapamonnilla on erikoinen tapa ikään kuin luoda nahkansa, jolloin kalan pinnalta irtoaa vaaleaa iholimaa. Samanlaisen ilmiön olen havainnut Panssaripäämonnilla (Phractocephalus hemioliopterus) Iholiman eritys on huono merkki ja tarkoittaa yleensä muutosta vesiolosuhteissa; akvaarion epätäydellistä biologista tasapainotilaa, puhdistamatonta suodatinta, liian rajua veden vaihtoa, kohonnutta pH-arvoa tai pahimmillaan bakteerisairautta. Sopiva ennalta ehkäisevä hoitokeino on pH-arvon tarkkailu; se tulisi pitää 6.5-7.0 välillä. Liikakansoitettua akvaariota ja yliruokintaa kannattaa välttää. Iholiman eritys saattaa korjaantua pienenemmillä vedenvaihto-määrillä, mutta tihennetyillä vedenvaihtokerroilla, ( joka toinen päivä vaihdetaan 10 % vedestä kunnes oireet katoavat) jokatapauksessa siihen on syytä suhtautua aina vakavuudella ja ryhtyä toimenpiteisiin.

PSEUDOPLATYSTOMA

Seuraavaksi suosituin suku on Pseudoplatystoma, jonka lajit saattavat kasvaa lähes metrin mittaiseksi tai ylikin. Monnien kotiseutua ovat Venetzuela, Peru ja Paraguay. Tästä ryhmästä on määritelty kolme lajia P. fasciatum, jonka raidoitus on pystysuorempi ja ohuempi kuin P. tigrinum : in (Kalaa ei tule sotkea Merodontotus tigrinus-lajiin). Pseudoplatystoma tigrinum :in raidoitus on puolestaan verkkomainen. Tigrinum kasvaa 130 senttiseksi fasciatum :in jäädessä 90 senttiin. Tätä pääsemme harvemmin akvaariossa toteamaan. Harvat aikuiset lajit ovat väritykseltään ja kuvioinniltaan yhteneviä, mikä on omiaan hankaloittamaan määritystä.

Kolmas laji on P. coruscans, josta ei ollut löytyä ensimmäistäkään artikkelia. Pitkään ainoa johtolanka oli The World of Catfishes- kirjan sivun 46 alimmainen kuva, jonka pitäisi esittää coruscans :ia. Kuvan mukaan kala on mustien laikkujen peittämä ja vain ohut vaalea pystyraidoitus erottuu. Monniatlaksen ainoa "coruscans :ia" esittävä kuva löytyy 607 sivun keskeltä ja on otettu poikasesta, jolla on vasta poikkiraidoitus. Tämän kuvan perusteella tehty lajimääritys on hankalaa; kyseessä saattaa olla mikä tahansa Pseudoplatystoma laji. Sitten käsiini putkahti artikkeli coruscans :ista. Jo kalan nimi " Spotted catfish " vahvisti olettamukseni: "ruskean harmaa valkomahainen lapamonni joka on kauttaaltaan, eviä myöten pienten ruskeiden pilkkujen peittämä", kertoi teksti jatkaen," esiintyy kaikkialla Amazonin alueella, syö pieniä kaloja, matoja ja rapuja. Yleensä metrin mittainen ja 6-8 kiloinen. Voidaan kalastaa Rapalan vaapulla..."

Yleensä Pseudoplatystoma - suvun lapamonnit sietävät kohtalaisesti oman lajinsa yksilöitä, joskin nokkimisjärjestys esiintyy, ei onneksi kovin voimakkaana. Tarpeeksi leveä allas rauhoittaa tilannetta. Liikkeissä tulitikun mittaisia tiikerilapamonneja ihailtaessa on syytä muistaa, mitä niistä tulee ja yllättävän nopeasti.

Oma tiikerilapamonnini näyttäisi olevan fasciatum ja on ollut minulla 1992 lähtien. Järjestyksessään se on 4. ja on menestynyt hyvin reilun 1000 litran altaassaan. Kolme ensimmäistä, joiden hankkiminen otti tuskastuttavan koville henkisesti, että taloudellisesti onnistuin saattamaan hengiltä taitamattomuuttani. En hallinnut niiden hoitoa alkuunkaan. Jatko on sujunut paremmin. Kantapään kautta saavutettu oppi tuntuu olevan paitsi kallista myös tehokasta. Ilman sitä olisivat lapamonnit kohdallani jääneet vain kuviksi kirjojen sivuille. Yksi kiusallinen piirre tiikerilapamonnilla on: se on äärimmäisen herkkä hapenpuutteelle. 

HEMISORUBIM

Suvun ainoa laji on Hemisurubim platyrhynchos. Kalan esiintymisaluetta ovat Brasilia, Venetzuela Paraguay, Surinam ja Peru. Tämä komea lapamonni on kerrassaan erinomainen akvaarion asukki, koska jää 30 senttiseksi. Monnin yläleuka on alaleukaa pidempi. Tunnusonmaista ovat myös pitkät viikset. Esa Ström on tuottanut monnin kerran Suomeen.

PLATYSTOMATICHTHYS

Tästä suvusta on määritelty kaksi lajia, joista yleisempi on Platystomaticthys sturio. Kala elää Brasiliassa. Se on helposti tunnistettavissa, koska sen yläleuka on kääntynyt ylös päin ikään kuin se olisi uinut päin seinää. Yläleukaan on kiinnittynyt hampaita. Niiden tarkoitus ei ole selvillä, mutta ilmeisesti monni käyttä niitä saalitaessaan. Monni on mainio ilmestys pitkine viiksineen. Yläleukaan kiinnittynyt viiksipari on kalan ruumiin mittainen. Lapamonneista puhuttaessa kuuluu sturio akvaarioon soveltuviin lajeihin; sen pituus jää 40 senttiin. Olen nähnyt tämän siron kaunottaren kerran Esa Strömin altaissa. 

SORUBIMICHTHYS

Suurin lapamonni ja samalla suurimpia Amazonin kaloja on Sorubimichthys planiceps, joka saattaa luonnossa kasvaa pari metriseksi ja akvaariossakin metrin mittaiseksi. Sen kotiseutua ovat Amazon ja Orinoco. Monniklubilaiset muistanevat kalan Skanssenin vesimuseosta. Solakaksi jäävä monni ei ole kovin suosittu ruokakala. Akvaariossa hoidettuna se vaatii ehdottomasti suuren altaan, sillä planiceps on tyyppiesimerkki lapamonnien suuresta kääntösäteestä; se vaatii vähintään pituutensa verran altaan leveyttä, jotta mahtuu edes kääntymään. Hyvä sääntö altaan leveydestä on, että monnien pitää mahtua kääntymään altaan pohjalla ilman että niiden tarvitsee nostaa päätään pintaan. Kerran on esiintynyt mahdollisuus tuottaa yksi planiceps Suomeen jopa kohtuuhintaan. Mahdollisuudesta löytää koti pikku veijarille en mene sanomaan mitään.

BRACHYPLATYSTOMA

1980-luvulla ilmestyi akvaariomarkkinoille Brachyplatystoma juruense (juruensis), jonka kotiseutua ovat Brasilia ja Peru. Kalaa on kahteen otteeseen tuotu Suomeen kohtalokkain seurauksin valitettavasti. Pitkään ainoan hengissä olevan yksilön omisti allekirjoittanut, mutta hiljattain Esa Ström tuotti maahan juruensen , joka on kuulemani mukaan kotiutunut hyvin. Monessa suhteessa tämä kala on verrattavissa vain läheiseen sukulaiseensa, jota ei toistaiseksi ole Suomeen tuotu. Olen hoitanut juruense :ani ongelmitta pohjatableteilla ja muikulla ruokkien, vaihtaen viikottain 30-50 prosenttia altaan vedestä. Hiljattain siirsin sen suurempaan akvaarioon. Vaikuttaa siltä ettei juruense ole nopeakasvuinen vaikka varttuukin akvaariossa 60 senttiseksi ja luonnossa jopa parimetriseksi. Sitten 1980-luvun rynnistyksen jälkeen ovat hinnat pudonneet pilvistä lähemmäksi maata, mutta edelleenkin kaunottaresta joutuu maksamaan 1 000 markkaa. 

Brachyplatystoma - suvusta on määritetty 5 muuta lajia, joista B. vaillanti: a on tuotu maahan. Suvun kaikki lajit kasvavat suuriksi. Tapaus sinällään on B. filamentosum, joka on Amazonin suurin monni 3 metrin mitallaan. Yleensä tilanne ei ole näin järkyttävä kalan jäädessä 100 kiloiseksi ja parimetriseksi. Kala pitää yllä seudulla sitkeänä elävää myyttiä ihmisiä syövästä monnista. Liekö sitten tarua vai ei. Kalan vatsasta on löydetty kuitenkin apinan ruumiinosia.

SAN TEOTONION TIMANTTI

Tämän 60 senttiseksi kasvavan monnin löytö 1981 on kuin tarina Tuhannen ja Yhden yön saduista. Se oli erikoisuus ja sensaatio, mikä järisytti akvaariomarkkinoita, sai maailman monnifanaatikot kiihkon valtaan; sen silmiä hivelevä väritys ja satumainen hinta harrastajat haukkomaan henkeään. Kotiseudullaan kalan nimi on duorada fita mikä vapaasti käännettynä tarkoittaa "kulta ja nauha". Meille tunnetumpi nimi lienee Merodontotus tigrinus. 

Viime vuosikymmenen puolivälissä, kohta kalan löytymisen jälkeen, matkasi arvovaltainen retkikunta (mm Axelrod, Bleher) Rio Madeiralla sijaitseville San Teotonion putouksille etsimään "kultaa ja nauhaa " tai peräti "San Teotonion timanttia" ja heidän käsiinsä osuikin-monen muun mielenkiintoisen ohella- 4 tigrinus :ta, joista yksi oli hengissä. Kalastajat olivat tappaneet muut kolme. Heti alussa herätti ihmetystä vain aikuisten satunnaisten yksilöiden löytyminen. Missä olivat poikaset? Sittemmin on arveltu tigrinus :ten vaeltavan nousuveden aikana lapamonnien tapaan toisaalle kutemaan. Vahvistusta teorialle antavat monnin virtaviivainen ruumiinmuoto ja suuri pyrstön pinta-ala, jotka vihjaavat sen olevan erinomainen uimari. Poikasten vartuttua ne ilmeisesti palaavat takaisin pyörteisiin ja tyrskyihin. Selittäisikö tämä monnin harvinaisuuden ja kalliin hinnan ? 

Miltei kaksikymmentä vuotta on kulunut tigrinuksen löydöstä. Edelleen salaperäisyys verhoaa tätä kaunotarta, joka taitavasti kätkeytyy San Teotonion pauhuihin. Vielä toistaiseksi se odottaa ensimmäistä maahantuontiaan, ensimmäistä rohkeaa, joka tohtii lausua: " Sesam aukene" ja saa aarteen omakseen.

LAPAMONNIEN HOITO 

MALTILLA RUOKAA AHMATILLE

Tärkeä osa lapamonnien hoitoa on niiden ruokinta, mikä ei välttämättä käy samaan tyyliin kuin muiden monnien. Sandsin mukaan pelkkä proteiinipitoinenruoka ( madot, ravut, kalan liha, naudan sydän) saattavat koetella kalojen ruoansulatusta. Akvaariossa lapamonnit eivät voi uida pitkiä matkoja ja taistella vesivirtoja vastaan kuten luonnossa ja kuluttaa saamaansa ravintoa. Valkuaisen kulumattomat aminohapot kehittävät ammoniakkia ja virtsahappoa, jotka verenkierron mukana kulkeutuvat munuaisiin ja vapautuvat veteen myrkyllisenä ammoniakkina ulosteiden mukana. Tämä kuormittaa etenkin uuden akvaarion vesiolosuhteita, jossa nitrifikaatio-bakteereiden toiminta ei ole vielä käynnistynyt.

Nuoria lapamonneja voidaan syöttää päivittäin, ei kuitenkaan heti akvaarioon tulon jälkeen. Aluksi on syytä pitää vuorokauden tauko ja antaa kalojen tutustua uuteen ympäristöönsä kaikessa rauhassa. Varsinkin aikuiset lapamonnit tarvitsevat useita päiviä totutteluun. Poikasiän monipuolinen ruokinta varmistaa kalojen normaalin kehityksen ja kasvun. Kalojen kasvaessa voidaan ruokintaa harventaa joka toinen päivä tapahtuvaksi. Vuoroviikoin voi tarjota kevyempää ravintoa hedelmien, kasviksien tai kuivaruoan muodossa ( esim koiran kuivamuona kelpaa) ja keventää kalojen ruoansulatuksen taakkaa. Aikuiset lapamonnit tarvitsevat ruokaa vain kerran pari viikossa. Tiikerilapamonni (Pseudoplatystoma fasciatum ) on kyltymätön ahmatti; se käyttäytyy kuin suuret käärmeet syöden itsensä kerralla täyteen, minkä jälkeen se sulattelee ruokaansa useita päiviä ja alkaa vasta nälän nakertaessa liikehtiä levottomasti. Ennen tätä ei ruokaa kannata edes tarjota. 

Elävän kalan tarjoaminen ruoaksi ei ole suositeltavaa, eikä edes nykyään sallittua. Kokemuksieni mukaan pakastettu silakka ja muikku kerran viikossa tarjottuna ovat erinomaisia ruokaa ja lähinnä luonnollista. Joissain artikkeleissa on väitetty ettei lapamonneja tulisi ruokkia merivesikaloilla, koska ne suolaisina saattavat olla sopimattomia monnien ruoansulatukselle. Suomessa tämä ei ole ongelma merivesiemme alhaisen suolapitoisuuden vuoksi. Kastemadot kesäaikaan ovat kevyttä ja hyvää vaihtelua, jopa terapiaa uuden ympäristön tai muuton aiheuttamaa stressiä vastaan.

VEDEN LAATU

Lapamonnit kestävät hyvin veden lämpötilan muutoksia, mutta ovat herkkiä veden laadun vaihtelulle ja hapenpuutteelle. Hälyttäviä merkkejä ovat äkkinäinen ruokahaluttomuus, kalojen hankailu kiviin tai kantoihin, viiksisäikeiden oheneminen, verestävät suupielet, monnien "roikkuminen" veden pinnan alla ja pahimmillaan selkeät iho-oireet. Tilannetta ei pidä päästää näin pitkälle, vaan parasta on ennaltaehkäisevä hoito: pH:n ja nitriitin tarkkailu sopiva ( pieni) ruokinta, vedenvaihdot ja reilu vedenvirtaus. Alussa, kun on kiire saada lapamonnin poikaset kasvamaan nopeasti, piilee vaara liian ruokinnan seurauksena, että vesiolot huononevat. On turha hätäillä, sillä lapamonnit kasvavat nopeasti.

VEDENVAIHDOT 

Reilut vedenvaihdot ovat tärkeä osa lapamonnien hoitoa. Yllättävää kyllä on TFH-lehdessä ollut artikkeleita, joiden mukaan mm panssaripäämonni ei sietäisi vedenvaihtoja. Johtuneeko outo väite amerikkalaisen vesijohtoveden laadusta vai mistä. Ainakin näihin spekulaatioihin on syytä suhtautua varauksella. Kalat kuolevat akvaarioissa harvoin nälkään ja suuriin säännöllisiin vedenvaihtoihin, useinmiten yliruokinnan aiheuttamaan veden pilaantumiseen. Parhaimmillaan useita kiloja painavat lapamonnit kuormittavat vettä niin rajusti ettei mikään suodatin kykene selviämään taakasta yksinään. Järeän suodatuslaitteiston lisäksi kannattaa hankkia yksi halpa: pitkä letku vedenvaihtoja varten. Suomalainen vesijohtovesi on poikkeuksetta sopivaa sellaisenaan akvaarioon.

Reilut vedenvaihdot ovat parhaimmillaankin vain laiha korvike, sillä Amazonin pauhuissa jylläävät vesimassat eivät harmi kyllä mahdu lapamonniakvaarioon tai kovin usein edes piintyneimmänkään lapamonnifriikin asuntoon. Tehokkaaseen suodatukseen yhdistettynä vedenvaihdot kuitenkin luovat vankan perustan lapamonnien hoidolle akvaariossa ja saattavat jopa muun ohella ehkäistä niiden piilevää koti-ikävää ja ennen kaikkea parantaa viihtyvyyttä.

Aiheesta kiinnostuneille luettavaa:

Monni Atlas
The World of Catfishes
Back to Nature Guide to Catfishes ( David Sands)
Catfishes of The World Volume Three ( David Sands)
AFM sekä TFH-lehden satunnaiset artikkelit 1980- luvulta ja vuosilta 1990-98

---
Teksti: Jyrki Stolt